"Heh! Kato tota raskaana olevaa naista. Niin onnellisena masutuubissaan. Pitäskö sitä vähän näpäyttää ettei tyttö ylpisty"
"Joo, mä miksaan eritecoktailin. Ruskeeta, vähän limaa.... noin ja pikkasen punasta, että kunnolla pelästyy."
"Loistavaa! Eipä ala likka kuvitteleen liikoja. Että muka sais tästä lapsen...."

Sinne meni usko ja toivon murusetkin hukassa. Enää mietin kauanko rakkaus jaksaa pitää pinnalla tätä uppoavaa laivaa.

Kuitenkin, kaikesta huolimatta: sielujen sisaret, hyvät henget ja haltijat, jumalolennot, metsänväet ja menninkäiset olkaa meille onnessamme suopeita.