En tiedä oliko sittenkään fiksu ratkaisu alkaa jo pakkaamaan muuttoa varten. Epämääräisiä ja määräisiä laatikoita, säkkejä, tavararöykkiöitä, -pinoja ja -kasoja on ympäri asuntoa. Ne tekevät olon hieman kaaoottiseksi, kuten myös kiertopäivät. Kp 26 ja kuvitteelliset raskausoireet ovat (jälleen kerran) palanneet. En voi käsittää mistä ne tulevat, järki ei tunnu olevan niiden kanssa missään tekemisessä. Tämä on niin ahdistavaa kuvitella taas kaikkea, mikä ei kuitenkaan ole totta. Eikä näitä kuvitelmia kertakaikkiaan pysty pakenemaan pysyvästi. Jostain raosta ne aina tunkevat tajuntaan ja... No, kyllähän te tiedätte.

Nyt sitten odotellaan kp ykköstä (se toinen vaihtoehto on niin utopistinen haave), lomanalkua, matkaa, muuttoa... Nuutin sanoin: Aina tässä jotakin odotetaan.

Kiitos kaikista edellisten kirjoitusten kommenteista. Ilolla luen kaikki useampaan kertaan läpi ja ajatuksissani myötäelän jokaisen tarinan niiden takaa. Kirjoittakaa toki lisää, jos ajatuksia herää. Aina avartavaa kuulla muiden ihmisten kokemuksia. On niin lohdullista tietää ettei ole yksin.