Kiitos kaikille ihanista sanoistanne! Onnea varmasti tullaan tarvitsemaan tällä matkalla.

Alkuhämmennyksestä selvittyäni, olo on jokseenkin rauhoittunut. Enää en pelkää, että jotain ylimääräistä valahtaa pönttöön jokaisella vessakäynnillä. Oireet tuntuvat niin vahvoilta, että pakko siellä on olla jotain oikeaa, oikeassa paikassa. Mihinkään tarkempiin tutkimuksiin ei ole kiirettä. En halua sitä jojo-tunnetta mikä oli ensimmäisessä raskaudessa: lapsi tulossa, eipäs ole, onpas, eipäs enää olekaan... Kaikki aikanaan. Minä ehdin nähdä hänet vielä monta kertaa. Siihen minä uskon. Haluan uskoa.

Tämä hetki on hyvä juuri näin. Olen äärettömän kiitollinen tästä lahjasta, jonka olemme saaneet. Mahdollisuudesta olla jälleen edes vähän lähempänä erään unelman toteutumista. Enempää en juuri nyt osaa edes pyytää ja pyydän silti:

"Anna meille - tarkoitan: älä ota pois. Vaikeata lastesi luopua ois. Elämäämme helpottaa vaikket koskaan vois, tätä pientä onneamme älä ota pois".

Eila Kivikk'aho