Jos jokin menee pieleen, se menee pieleen siten, että se aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa.
  -Murphyn laki-

Elikä siis aika sinne polille ensi viikon tiistaina. Menin niin lukkoon hoitajan soittaessa aikaa, etten osannut sanoa mitään. Siispä puhelinrumbaa taas sinnepäin, että sain yhteyden asioita hoitavaan henkilöön. Syy miksi aika on vasta ensi tiistaina on seuraava: Tänään ei lääkäri ole enää talossa, viikonloppuna ei laitoksessa tapahtu yhtään mitään, maanantaina on aivan täyttä joten kyllä, olen ensimmäinen joka sai ensimmäisen vapaan ajan tiistai-iltapäiväksi. Kysyin suoraan, että eikö niin, että tiistaina saan taas seuraavan ajan itse toimenpiteeseen. Ja kyllä vain! Jos valitsen lääkkeellisen tyhjennyksen pääsen samantein osastolle (niin varmaan.... uskokoon ken tahtoo) jos valitsen kaavinnan niin vielä ei tiedä milloin se olisi. Kiireellisyysluokka 1 tarkoittaa, että hoitoa annetaan 1-7 vuorokauden kuluessa. Ja jos vuoto alkaa spontaanisti, niin pitää tulla päivystykseen. Sitä en enää viitsinyt kysyä, että minkä ihmeen takia. Miehen sairauden takia ollaan päivystyksessä oltu useita kertoja eikä siellä koskaan ole tapahtunut yhtään mitään.

Nyt oikeasti vituttaa niin, että pää repeää.  Mikä siinä on, että jos kaikki voi mennä päin helvettiä niin se menee. Aina sama juttu joka kerta näissä keskenmenoissa. Ikinä ei ole menty näiden kanssa helpoimman kautta. No, parasta tässä on ehkä se, että kun kaikki on nyt niin päin persettä kuin olla voi niin tämä alkaa jo naurattaa. Hysteeristä, hermostunutta, sekopäistä naurua. Ilmeisesti juuri viimeinenkin hermosäie antoi periksi.... Naps.

Ai niin ja vielä lisäksi se, että tänään on viimeinen sairaslomapäivä. Joten joudun maanantaina kuitenkin menemään jonkun lääkärin pakeille hakemaan lisää saikkua. Hmm... menisiköhän sitä arvauskeskukseen vai laittaisiko parikymppiä ylimääräistä ja menisi oikealle lääkärille.... Töihin en mene ennen kuin tämä hullun pyöritys on loppu. En minä mikään kone sentään ole.