Tänään oli aika jälkitarkastukseen ohjeen mukaan omalle terveysasemalle. Henkinen asennoituminen pitkin päivää tympeään vastaanottoon ja taistelutahdon luominen omista oikeuksista. Ja mitä vielä! Lääkäri oli ajallaan, suunnilleen minun ikäiseni nainen. Erittäin mukava ja avasi keskustelun heti, että sinulla on ollut keskenmeno. Luin tiedot koneelta jne. Olin ällikällä lyöty jo siinä vaiheessa. Yleensä vastassa on kyllästynyt katse ja tokaisu no, mikäs se sinua vaivaa. Tässä tilanteessa varsinkin tuntui hyvältä kun lääkäri oli viitsinyt paneutua asiaan etukäteen. Lääkäri teki normisisätutkimuksen ja piti itsestään selvyyteenä laittaa lähete sairaalan polille ultrattavaksi varmuuden vuoksi vaikka kaikki päälisin puolin vaikutti olevan kunnossa. Yhdessä päiviteltiin typerää käytäntöä, miksi sairaalasta ei voi saada suoraan aikaa naistentautien poliklinikalle vaan pitää tehdä asia vaikeimman kautta ja mennä ensin terveyskeskuslääkärin luo. Lähete myös labraan hcg-arvon mittaukseen ja kysyipä hän vielä miten olen henkisesti jaksanut. Kaikki tämä ja muut jutustelut vielä päälle vain 8 minuutissa! Elämäni paras arvauskeskuslääkärikäynti ikinä. Ihan kuin olisi yksityisellä käynyt paitsi, että lasku oli kymmenesosa. Kerrankin jotain hyvää.

Paitsi. Että. Ensi viikon lopulla saamme tulokset toistuvista keskenmenoista. Pelko on jo nostanut päätään... Siitä lisää myöhemmin.