Vituttaa.

Aamulla ei heti testin jälkeen mutta nyt. Sitä lisää ajatukset kaikista(!) muista, jotka tulevat raskaaksi ja siitä syntyy lapsi. Sitä lisää naistenlehden kansikuvanaama ja otsikko " Vauva on jo haaveissa".  Ja ihan varmaan ei tarvi kuin sormia napsauttaa niin haave toteutuu. Sitä lisää omat muistot keskenmenoista ja niistä lukuisista kerroista kun kaikki tämä on koettu jo miljoonaan kertaan ennenkin. Pettymys on suuri vaikkei maailman loppua tullutkaan.

Kiitos myötätunnosta. En tiedä siitä inssistä. En ole ottanut asiaa puheeksi lääkärin kanssa. Viime kerralla päätettiin, että ensi kerralla kokeilen clomeja puolikkaalla annoksella eli 25mg/vrk. Voiko inssiin vain varata ajan ilman, että siitä etukäteen on sopinut hoitavan lääkärin kanssa? Tai miksei, hyvin oma-aloitteista toimintaa klinikalla muutenkin kaikki on. Tuli mieleen labrakäynnit, ihan itse sai sanoa mitä kokeita otetaan milloinkin. Ja vielä inssistä, onko siinä kuinka paljon suurempi todennäköisyys tulla raskaaksi kuin kotikonstein? Meillä kun mitään varsinaista syytä ei ole todettu miksen voisi raskaaksi tulla. Simpatkin oli huippuluokkaa.

Nyt toivon, että vuoto alkaisi aikaisintaan sunnuntaina. Silloin näyttäisi siltä, että clomit pitkittäisi myös luteelivaihetta mikä minulla on yleensä aina liian lyhyt. Taustalla silti ajatus, että mitäs jos testi näytti vain väärin.... Nyt on kuitenkin vasta kp 26. Ikuinen toivon liekki palaa... Itsensä kiduttamista tällainen ajattelu on, ojasta allikkoon joutumista.