Kiitos Jadekivi! Kuvista, positiivisuuslainaamosta. Nämä ovat kaikki ihania ja juuri tällä uskonvarmistuksella menin tänään ultraan ja samalla tulin sieltä pois. Clomit näyttävät tehonneen! Kolme hyvän kokoista munasolua kehittymässä hyvää tahtia, joista yksi nyt jo muita isompi. Enempää ei kuulemma saisikaan tulla, kolmella saa vielä yrittää mutta sen jälkeen riskit kasvavat monisikiöiseen raskauteen. Tuskin tässä tullaan kuitenkaan hattutemppua tekemään clomi-kolmosilla, temput tuli tehtyä jo km:jen osalta...

Olin niin onnellinen, että teki mieli taputtaa käsiä yhteen :) Vaikka sitä kuinka yrittää uskotella itselleen, että ei tässä mitään stressiä ole niin kyllä sitä silti on. Tähän kiertoon ei tule muita apuja, mietittiin lugeja mutta päätettiin, että kokeillaan pelkillä clomeilla tämä kierto. Niiden kun kuulemma pitäisi auttaa myös progesteronin tuotantoon. Jos (jostain käsittämättömästä syystä...) tässä kierrossa ei tärppää niin seuraavassa kierrossa otan vain puolikkaita clomeja. Mutta se on jossain hamassa epävarmassa jossain.... Nyt ei mietitä mitään muuta kuin onnistumista. Mies katsoo vieressä pelonsekaisin ilmein kuinka hilaan itseäni yhä korkeammalle toivon tikapuilla. Mutta nyt en jaksa murehtia, pelätä. Tullaan sitten kovaa ja korkealta alas jos niikseen tulee. On vain hirmun paljon kivempi fiilistellä hyviä asioita kuin aina maamyyränä kulkea pimeässä tunnelissa.