Pari askelta tipahdin jo hätäpäissäni alaspäin kun ov-testit näytti negaa aina eiliseen asti. Niin paljon tähän on nyt ladattu panoksia, että jokainen pettymys tuntuu pieneltä maailman lopulta ja jokainen uudelleen herännyt toivo uudelta maailman alulta. Koko alavatsa on kuin ilmapallo ja vasenta puolta juilii varsin epämiellyttävästi. Sanoin jo miehelle, että varmaan siellä on repeämässä joku munatorvi... Tai ehkäpä realistisempi vaihtoehto on, että tuntemukset aiheuttaa irtoamassa oleva munasolu. Ultran mukaan vasemmalla puolella on kehittymässä kaksi solua. Jospa nyt edes jompaan kumpaan niistä uusi elämä tarraisi kiinni...

Olen niin toivorikas kaiken tämän suhteen, että itseänikin jo hirvittää. Enkä voi millään käsittää, että mahdollinen tuleva raskaus on jo 4. Neljäs. N-e-l-jä-s! Muistan kuin eilisen päivän sen tunteen kun luulin, etten voisi tulla raskaaksi milloinkaan. Ja mihin ne kolme raskautta on menneet... Ihan kuin minä ne ikinä voisin unohtaa. Ehkä erilaisinta tässä toivossa aiempiin on se, että mielikuvat ulottuvat pidemmälle kuin aiemmin. Ennen ajatuksissa oli vain plussa, jonkin epämääräinen kuva lapsesta. Nyt ajatuksissa on hyvin selkeitä kuvia minusta äitinä, miehestä isänä. Meistä perheenä. Miten sitä jaksaa ensi kesänä järjestää ristiäisiä jos silloinkin on näin kuuma kuin nyt oli... Valokuvia viime keväältä katsellessa mietin, tuoltako ensi keväänäkin näyttää kun lapsemme syntyy... Mitenköhän ensi vuonna saan viinimarjat kerättyä kun on lapsi hoidettavana... Paljonkohan  miehellä on lomia säästössä, että voi ensi kesänä olla meidän kanssa kotona mahdollisimman pitkään... Kumpi meistä jaksaa paremmin väsyneenä huolehtia lapsesta, minä vai mies...

Kaikki nuo ajatukset vain pulpahtavat mieleen eri asiayhteyksissä. Hätkähdän niitä itsekin. Kuinka itsepetosta on ajatella noin ja toisaalta haluan uskoa niihin. Jostainhan ne kertovat. En usko, että omaan ennustajan kykyjä ehkä pikemminkin ne kertovat jotain omasta henkisestä kypsymisestä. Vihdoin, kenties, päästän irti menneestä. En katsele enää taaksepäin vaan eteenpäin.

"Tulevaisuus ei ole jokin paikka,
johon olemme menossa,
vaan paikka, jonka me luomme.

Polkuja tulevaisuuteen ei löydetä,
vaan ne tehdään."

- John Schaar -