"Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää, riittää..."
 

 

 

Kyllä, epäilen ja toivon...

Vitutus iski jälleen kun tajusin, että tänään on sunnuntai, että huomenna on maanantai, että pitää mennä töihin, että minkä takia olen ollut kotona, että olen ollut sairaslomalla koska.... Lumipalloefekti taasksepäin vyörytettynä. Voi paska.

Ajoittain on ollut jopa varsin positiivinen mieli. Olen tehnyt ja ennen kaikkea kyennyt tekemään asioita joista saan mielihyvää, jotka ovat minulle tärkeitä. Sitten tulee taas hetki jolloin tekisi mieli vetää itsensä narun jatkoksi. Tuntuu kuin roikkuisin löysässä hirressä, naru koko ajan kaulan ympärillä. Km:n kohdalla se kiristyy sen verran, että tuntuu kuin henki menisi mutta ei. Niin paljon se ei kiristy vaan löystyy vähitellen ja toivo uudesta raskaudesta alkaa heräämään kunnes jälleen...

Mikä elämä tämä tälläinen on?

 

"Olet aina kakkonen
kuka jää, kuka jää
Katso ympärillesi:
kuka jää, kuka jää
Olet tosi huonona
hätäovi auki
ja toinen jalka ulkona
pakotie valmiina"
 

 

PMMP: Olkaa yksin ja juoskaa karkuun