Ajatusten sekamelskaa on ollut viimeinen kulunut vuorokausi. Kolikon toisella puolella olen äärettömän onnellinen ystäväni puolesta ja ymmärrän tämän tilanteen täysin. Olen ollut myös tietoinen heidän toiveistaan saada toinen lapsi, kävimme tästä ystäväni kanssa keskustelun kesällä. Silloin sain kuulla, että mahdollisesti joskus... En vain millään osannut kuvitella, että se joskus on nyt ja että tilanne on kutakuinkin sama kuin pari vuotta sitten kun ystäväni odotti esikoistaan ja minä ehdin siinä välissä saada kaksi keskenmenoa. Ystäväni esikoiselle ja meidän toiselle "lapselle" olisi tullut ikäeroa kaksi kuukautta. Ihan kuin olisin elänyt tämän joskus ennenkin.... Ja koska olen niin tehnyt, tiedän suunnilleen mitä on luvassa. Tie tulee olemaan pitkä ja vaikea. Seurata vieressä raskauden etenemistä miettien, että tuo voisin olla minä. Tuon piti olla minä. Nytkin ajattelen, että miten tässä näin kävi? Missä vaiheessa roolit vaihtui? Ja kuka sen päätti. Kenen sairasta pilaa tällainen ajoitus oiken on!

Josta päästäänkin niihin lapsellisiin naurettaviin ajatuksiin siitä, miten kukaan muukaan ei saa saada sitä mitä minäkään en saanut. Miten kaikkien maailman ihmisten tulee tästä edespäin pidättäytyä seksistä tai käyttää ehkäisyä niin kauan kunnes minä olen saanut lapsen. Kuulitteko kaikki, minä minä minä eikä kukaan muu! Hah. Vaikka sanotaan, että ihmisen olisi hyvä saada kosketus sisäiseen lapseensa ja sitä kautta saavuttaa itsessään rauhaa ja rakkautta jne. jne. niin toivon, että minulla se kosketus siihen uhmaikäiseen kiukkupussiin ei olisi näin vahva. Mielestäni muissa asioissa olen normaali fiksusti käyttäytyvä ja tunteva aikuinen mutta tässä lapsiasiassa minussa pääsee sellainen pikkupiru irti että... Poljen mielessäni jalkaa ja saan itkupotkuraivareita. Mitä se hyödyttää? Kulutan vain järjettömästi aikaa ja energiaa tämän asian kanssa painimiseen. Mieskin sanoi, että mitä sä sitä koko aikaa mietit. NIinpä. Kun ei ole meiltä pois, kun ei ole meidän elämä... Miksi se sitten kuitenkin tuntuu siltä.

Vaan kumpi on sittenkään parempi tapa? Saada pommi odottamatta niskaan vai edetä hitaasti miinakentällä. Eilen asiaa ruodittuani erään toisen ystävän kanssa, sain kuulla että heillä yritys alkaa ensi kuussa. Joten nyt on toinen pommi räjähtänyt silmille ja aikapommi tikittää vieressä... No, eipähän tule puun takaa "kenen vuoro" on seuraavaksi mutta eipä se kovin helpottavalta tunnu. Itseasiassa ihan paska fiilis kaikin puolin.

Samalla kun lapsettomien rivit ympärillä harvenee tosi elämässä niin myös täällä käy kato... Pari seuraamaani verratonta vertaistuellista ihanaa ihmistä on jättäytynyt blogimaailmasta pois, täysin ymmärrettävästi ei siinä mitään. Kaikkea hyvää teille :) Mutta se laittaa miettimään myös tätä elämää täällä. Joitakin kertoja olen itsekin miettinyt blogin lopettamista sillä tunteella kun ei ole enää mitään sanottavaa, kerrottavaa, jaettavaa. Vaan kun aikaa kuluu niin elämä sitä kyllä järjestää ja tulee tarve kaikkeen edellä mainittuun. Jotkin blogit päättyvät raskauteen, toiset syntymään, kolmannet jatkavat lapsiperheen elämänä mutta yhtälailla lapsettomuus jää niissä taka-alalle. Tuleehan niitä uusia tulokkaita, yrityksensä vasta aloittaneita bloggaajia mutta kuka jaksaa lukea tätä samaa vanhan kehäraakin uikutusta vuosi toisensa jälkeen. Nyt ollaan menossa kuudetta vuotta "haaveena saada lapsi"-projektissa ja herra yksin tietää kuinka monta vuotta vielä edessä.

Oikeastaan hieman valehtelin tuossa aiemmin, lapsiasiaa ei ole ihan täysin jäädytetty. Meillä on ensi viikolla aika Veli-Matti Ulanderille. Se aika tuli varattua silloin km:n jälkeisessä taisteluhuumassa, enää ei kiinnostaisi mennä sinne pätkän vertaa mutta mennään nyt kuitenkin. Se asia kyllä pitää, että tikkua emme laita ristiin lisääntymisen eteen ellei sitten Ulanderilla ole antaa lääkäripöydän laatikosta ihmelääkettä ja sadan prosentin takuutodistusta siitä, että taikajuomaa ottamalla seuraava raskaus päättyy elävän lapsen syntymään.

Ja tästä tulikin mieleeni, että jos sinä Ansu satut tätä lukemaan ja jos te kävitte silloin tässä jokin aika sitten Ulanderin luona niin jos voisit niin kerro mitä hän teille sanoi...