Luulitte varmaan, että olin unohtanut mutta en. Tuhannet tekosyyt jääkööt luettelematta miksi vasta nyt, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Edelleen olen ällikällä lyöty saamistani tunnustuksista blogiini. Suurin ja lämpimin kiitokseni Sydänjää, Jadekivi, Mafalda sekä Muumi tästä:

Tunnustus tulee jakaa eteenpäin seitsemälle muulle ja kertoa seitsemän asiaa itsestään. Ne seitsemän asiaa itsestäni ovat:

1. Eräs haaveeni on tehdä työstäni harrastus ja harrastuksestani työ.

2. Katson tv:stä Frendit- sarjaa yhä uudestaan ja uudestaan, uusintoina uusintojen perään aina kun niitä näytetään kyllästymättä niihin ikinä! (Miehen pudistellessa päätään vieressä...)

3. Olen ihan tumpelo tietotekniikassa (joka ilmenee kohta tarkemmin) ihme, että saan tätä blogia edes ylläpidettyä.

4. Olen tarkka. Hyvässä mielessä järjestelmällisen täsmällinen ja ei-niin-hyvässä mielessä rasittava pilkunviilaaja ja nipottaja.

5. Olen myös herkkä. Liiankin. Kaikelle ja kaikille.

6. Luen ahkerasti henkiseen kasvuun liittyviä kirjoja ja yritän tehdä itsestäni "parempaa" ihmistä.

7. Lukemisen ohessa yritän muistaa myös elää...

 

Kaunein ja nöyrin kiitokseni myös Nellylle tästä:

Tämä tunnustus pitää antaa eteenpäin viidelle bloggaajalle, joista pitää ja jotka inspiroivat, listata kolme itselle rakasta asiaa ja laittaa näytille kuva jota rakastaa selityksen kera.

Rakastamani asiat:

1. Ehdottomasti ensimmäisenä on aviomieheni. Rehellisesti voin sanoa, että hän on ainoa mies ketä olen aidosti rakastanut ja ennenkaikkea tahtonut rakastaa.

2. Se tunne kun ajan kylätietä kotia kohti peltoaukeiden ja metsän siimeksen läpi. Ympäröivä luonto on niin kaunis sen kaikissa olomuodoissaan säässä kuin säässä ja se rauha mikä minussa vallitsee.

3. Musiikki. Vaikka en osaa laulaa enkä soittaa enkä muutenkaan ole musikaalinen ihminen, rakastan musiikin parantavaa voimaa. Se on ollut läpi elämäni ilojen jakaja ja surujeni lohtu.

Ja se kuva. Tässä kohtaa peukalo kasvaa keskelle kämmentä... Mielessäni on eräs kuva, jossa kiteytyy olennainen mutta lukuisista yrityksistä huolimatta en onnistunut sitä tähän laittamaan. Kenties jonain päivänä saan sen vielä teille näytettyä...

Koska olen yhtä huono matematiikassa kuin tietotekniikassa jaan molemmat edellä mainitut tunnustukset kolmelle henkilölle. Tässä kohtaa on hyvä palata ajassa taaksepäin, siihen hetkeen mistä kaikki sai alkunsa. Kun lapsettomuuden paksun muurin ympäröimänä luulin olevani ainoa maailmassa ja epätoivon viimeisenä hetkenä aloin surffata netissä etsien vimmatusti ulospääsyä ahdistavasta yksinäisyydetä. Silloin löysin teidät Pikkusisko, Sydänjää ja EmmyAurora. Olitte valoni pimeydessä silloin ja olette sitä edelleen. Siksi haluan jakaa nämä molemmat tunnustukset teille sekä vanhoihin että uusiin blogeihinne sekä sen mitä sanoin eikä kuvin voi kertoa, sen minkä voi vain tuntea syvällä sisimmässä. Kiitos.