Työpaikan kahvipöytäkeskusteluja:

"Ihan hirveetä kun meidän Matti-Petterin joulujuhla on illalla ja Ville-Veikon juhla on huomen illalla. Siis täytyy mennä kahteen juhlaan! Ne kun on niin tylsiä, kuunnella opettajien puheita ja kaiken maailman joululallatukset. Kuka niitä jaksaa kun ois ihan kauheesti kaikkee jouluvalmisteluita, ei millään viittis mennä. On tää niin stressaavaa."

Jonka jälkeen sääliä kerjäävä katse ja odotus myötätunnon sanoista. Mitä siihen nyt sanoisi? Että onpa ihan hirveetä kun olet tullut raskaaksi, synnyttänyt terveen lapsen, joka saa käydä koulua ja nyt pitää mennä katsomaan oman lapsensa esiintymistä koulun joulujuhlaan. Kyllä elämä on osaakin olla julma ja kohtuuton. Ai kauheeta...