Positiivisen testin jälkeen kirjasta avautui luku raskaus ja sen jälkeen kirjan kannet laitettiin kiinni.

En tiedä mitä ajatella, mitä tuntea. Kaikki on niin kovin epätodellista ja silti niin totta. Näytin testin eilen miehelle ja hiljaisuuden vallitessa molemmat vain katsoimme tosiamme yrittäen lukea toistemme kasvonilmeistä mitä toinen ajattelee. Onko tämä hyvä asia? Joo on, jos se kestäisi. Onko tämä huono asia? Joo on, jos se ei kestä. Olo on kuin seipään nielleellä. En oiken uskalla ajatella mitään, tuntea mitään. Yksikin väärä liike ja... Niin mitä? En tiedä. Olenko nyt onnellinen? En tiedä.

Ajatus siitä, että tällä kertaa tästä syntyisi ihkaoikea lapsi on utopistinen. Tottahan sitä toivon mutta enemmän tällä hetkellä toivon ettei tuleva keskenmeno sattuisi kovin paljon. Että päästäisiin vähällä, mahdollisimman helpolla. Koko homma on kuitenkin taas ohi parin viikon jälkeen. Vaan mitäs jos ei olekaan? Se kolikon toinen puoli. Kaikki on mahdollista.

rv 4+6