Terveisiä (kauhulla odotetusta ja pelkäämästä) neuvolasta. Sain tingattua ultran jo puhelimessa aikaa varatessani, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuntui niin typerältä ajatus puhua liirumlaarumia raskaudesta, jos sintti on poistunut keskuudestamme. Vaan eipä ollut :) Niin vikkelä kaveri ettei kuvassa meinannut pysyä eikä asiaa auttanut yhtään naurusta hytkyvä äiti. Sydänääniä ei oikein saatu kunnolla kuulumaan mutta whatever, jos tirriäinen vetää disco-aerobiccia niin elossahan se on ja se on pääasia. Voi niitä pieniä käsiä... Enkä yhä edelleenkään voi uskoa, että sisälläni käy nyt sellainen jytke mitä kuvassa nähtiin. Luulisi sen tuntuvan jossain.... Minun sisälläni on toinen ihminen enkä minä tunne mitään. Niin outoa. Tai tunnen kyllä, suuri tunteita. Valtavia. Mutta jotain konkreettista. Odotan jo niin sitä päivää kun saisin tuntea oikeaa liikettä sisälläni ja pelkään ettei sitä päivää tule. Niin monia asia voi mennä pieleen... Niin alussa ollaan vasta ja silti ihan uskomattoman pitkällä (rv 10+1)
Neuvolatätikin oli harvinaisen ok. Täydet pisteet hänelle kun ensimmäisen kerran aloitti raskauden jatkumista koskevan lauseen sanalla jos! Myöhemmin kyllä korjasi sen aina sanaan kun ja minä perään heti sanomaan että jos.... Jos on ihan hyvä sana. En ymmärrä mitä "pahaa" siinä on. Se on realismia. Kun sanaan liittyy minun mielessäni aivan liikaa itsestäänselvyyttä mitä elämässä ei ole, koskaan. Mikään ei ole itsestään selvää ja raskauden jatkuminen ehkä vähiten. Siis minulle. Muutenkin olen tällainen jossittelija.
Matka jatkuu siis. Ensi viikolla vieläkin kauheammin pelätty np-ultra mutta jos nyt hengitys tasaantuisi ensin tästä ja toivottavasti ensi yönä saisi nukuttuakin paremmin.
rv 10+5
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.