Tarinaa 4D-ultrasta ja vastauksia omiin esittämiini kysymyksiin. Kävimme siis Lääkärikeskus Femedassa Helsingissä Bruno Cacciatoren vastaanotolla (kukaan muu ei siellä 4D-ultrausta teekään) raskausviikolla 18.

Mukava paikka ja mukava lääkäri. Mukavuutta enemmänkin arvostin hänen osaamistaan ja asiantuntemustaan, koskaan ennen ei ole tullut yhtä varma olo lääkärin käsittelyssä. Siinä on mies kuka osaa, tietää eikä selvästikään ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Niin varmoin ottein ja sanoin hoiti koko rakenneultran, että tällaista maallikkoa ihan hengästytti. Käyntiaikaa oli varattu 30 min josta kului n. 20min. Siihen ei paljon rupattelua mahtunut, koko käynti oli melkein pelkkää ultraa. Aika paljon katsoi tavallisella ultralla, itse 4D kuvaa oli minun yllätyksekseni ja pieneksi pettymykseksi aika vähän. Mutta ne kuvat oli sitäkin ihanammat :) Ilmeisesti tavallisella utralla näkee kuitenkin kai paremmin sisäelimet ym. näin päättelin koska sillä lääkäri ne katsoi.

Kaikki oli sintissä kohdillaan. Aluksi katsottiin nenä ja sen suoruus, kaikki ok. Kuulemma nenästä näkee myös down-riskin, nenä on silloin hmm... lytyssä? En enää muista mutta joku siinä oli. Mittailtiin reisiluuta, pään ympärystä, pään halkaisijaa. Katsottiin pään myös pään sisälle, ei ole kaveri mikään tyhjä pää, aivot löytyy ;) Isot ja pikkuaivot ihan kohdillaan ja suora aivojen välilohko-viiva? Huomatkaa täysin arvailujen varaan jäävät omat termit ihmisen anatomiasta.... Sydän tutkittiin perusteellisesti, oikea määrä kammioita löytyy, ne on sulkeutuneet (onkohan sekään taas oikea sana) ja verivirtaukset on niin kuin pitää. Kuvassa näkyy valtimo- ja laskimovirtaukset eri värein. Mihin kaikkeen sitä nykyteknologia pystyykään... Mahalaukku, virtsarakko, munuaisaltaan kaari (jäi erityisesti mieleen tuo kun oli niin mystinen sana) näkyi selvänä ja normaalina. Selkärangan ydin oli myös sulkeutunut. Sormia ja varpaita juuri oikea määrä eli koko paketti kasassa :) Kaikkien eri mittojen väli vaihteli viikoissa 17+5 - 18+4, keskiarvona 18+2 eli hyvin vastasi viikkoja. Laskettuaika tuon mukaan aikaistui päivällä eli käytännössä pysyy samana. Kuulemma +/- viikko on ihan normaalia tässäkin vaiheessa mutta minua se helpotti, että keskiarvokäyrällä mennään ja sintti vastaa viiikkoja.

Jälkeenpäin luin kotona, että papereissa lukee sana normaali 18 kertaa. Kai se on uskottava, että terve sintti siellä asustaa. Lääkärikin sanoi, että huoletta voitte mennä sairaalan rakenneultraan parin viikon päästä. Tässä vaiheessa, rv 18, näkyy jo kaikki olennainen ja pystyy luotettavasti toteamaan rakenteen kehityksen. Pystyy myös toteamaan sukupuolen... Toiveena meillä oli, että jos vain mitenkään näillä viikoilla jo tässä vaiheessa olisi mitään aavistusta kumpi siellä mahtaisi olla niin kaikki arvaukset otetaan ilolla vastaan. Lähtökohta siis varsin toiveikas ja varovainen. Lääkäri sitten kysyi haluammeko tietää sukupuolen ja kun esitin tuon epäilevän pyynnön niin lääkäri räpsäytti ruutuun sintin jalkovälistä kuvan ja tokaisi: "Siinä on pieni pippeli eli sata varma poika. Voitte alkaa ostamaan vaatteita." :) Huh. Sehän tuli nopeasti ja varmasti. Sen jälkeen ajatuksissa pyöri vain se on poika, se on poika, se on poika ja pari minuuttia meni täysin ohi mitä lääkäri selitti jatkaessa ultrausta.

Mukaan saatiin 20 ultrakuvaa, paperilla diagnoosi sikiöstä sekä se dvd. Elämäni kallein dvd minkä olen koskaan hankkinut mutta myöskin paras 4D dokumentti minkä olen koskaan nähnyt :) Kestoa filmillä on 10 minuuttia, juoni ei ole kovin kummoinen, ääntä ei juuri nimeksikään mutta pääosan esittäjän oscar-palkinnon arvoinen suoritus tekee siitä viiden tähden leffan. Parhaimmat palat tulee heti dokkarin alkupuolella, jossa pikku herra ojentelee käsiään ja tekee sormillaan voiton merkin. Ihan paras =) Paras ääniefekti on pojan sydänkäyrä ja syke. Se kaunein ääni maailmassa.

Maksettavaksi itselle tuli kelakorvauksen jälkeen 175€ ja sentit päälle.

Mutta kannatti maksaa. Siitä, että näin sintin, että sain tietää hänen olevan terve, että hän on poika, että satiin lupa jatkolle ja nukkua yömme rauhassa. Voin täydestä sydämestä suositella ks. paikkaa, lääkäriä ja 4D-ultraa.

Jos minua aiemmin nauratti ajattus siitä, että sisälläni on peppu ja kulmakarvat niin nyt naurattaa ajatus pienestä pippelistä. Köyhää alapäähuumoria mutta niin friikkiä :D Vaan vielä friikimpää on tuntea pojan potkivan. Siitä ei voi enää erehtyä, mikään ilmavaiva tai lihapulla vatsalaukussa ei tunnu siltä. Se on pieni jalka tai käsi tai pää mutta sintti kuitenkin. Äidin rakas.

Rv 18+6