Mietin pitkään laittaisinko tänne ylipäänsä mitään valokuvia, ne kun ovat niin tavattoman henkilökohtaisia ja kertovat tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Mietin myös pitkään mikä saa ihmiset julkaisemaan omia vauvamahakuviaan netissä ja mitä siellä taustalla on ajatuksena. Mietin myös miltä niiden kuvien katselu on minusta tuntunut. Oman tilanteen mukaan tunteet on vaihdelleet katkeruuden, kateuden, vitutuksen, ilon, onnen ja ihailun välillä. Mietin aiheutanko pahaa mieltä muille jos laitan tänne itsestäni samankaltaisen kuvan, sitä kun en missään nimessä halua. Tuottaa kenellekään yhtään lisää tuskaa jos sitä on jo ennestään olemassa. Mietin myös etten voi ketään suojella ikäviltä tunteilta, vastuu koko maailmasta ei ole minulla vaikka niin usein koenkin.

Ehkä tämä on brassailua ja itseään täynnä olemista mutta samalla vain puhdasta onnea ja iloa muuttuneesta vartalosta. Siitä mitä niin monta vuotta on odotettu. Siitä mikä viimeinkin on tässä.

Rv 20+1