"Mutta voisiko sitä edes vähän vilkaista?"
 
"Hmm... Periaatteessa kyllä. Ihminenhän on tehty niin, että vatsa voidaan siirtää hetkeksi sivuun."
 
Makaan lavetilla kun lääkäri poistaa mahan ja siirtää sen sivupöydälle. Beigen värisen, muovisen, pallon muotoisen vatsani ja purkaa sen osiin kuin legopalikan. Sisältä paljastuu läpinäkyvän kalvon sisällä oleva sikiö. Meidän vauva! Lääkäri laittaa vauvan hetkeksi syliini. Nostan pojan ja hätkähdän. Nuo silmät. Aivan kuin minulla. Aivan saman malliset, aivan saman väriset. Jään katsomaan vain noita silmiä, jotka katsovat minua takaisin. Siinä hän nyt on. Meidän poika. En ehdi nähdä kunnolla kasvoja kun lääkäri tulee ja nostaa vauvan pois. "Parempi laittaa vielä takaisin vatsaan, vai mitä?" "Juu, laitetaan vaan. Onhan se vauvalle parempi kasvaa siellä vielä vähän aikaa."

Minäkö malttamaton?

Rv 34+2