Yhä täällä, yhä yhtenä kappaleena.

Lupaava alku tyssäsi siihen illan edetessä. Alkuyön nukuin huonosti, torkahtelua ja tunnin välein vessaan. Siinä vaiheessa elättelin vielä toivoa mutta loppuyöstä nukuin taas kuin tukki 5h putkeen ja nyt: ei mitään. Hassuinta eilisillassa oli kun oikeasti luulin hetken koittavan niin meni pupu pöksyyn. Ajattelin vain ettei kai vielä, ei nyt, en ole valmis! Niin helppoa sanoa olevansa valmis kuin olla sitä. Eilinen oli kuitenkin jo toinen ilta peräkkäin kun tuntemukset oli sitä luokkaa, että jotain tuolla tapahtuu mutta kuten todettu, tässä saattaa mennä vielä tovi jos toinenkin itse äksöniin.

Neuvolassa sanoivat, että synnytys saattaa käynnistyä, sitten pysähtyä, sitten taas jatkua, sitten... Eipäs-juupas-leikkiä siis vielä tässäkin vaiheessa. Kuulostaisi juuri minunlaiselta synnytystavalta, päättämättömyydeltä. Siltä kun ei tiedä ollako vaiko ei ja jos niin miten ja milloin vai onko tämä nyt sitten kuitenkaan ja jos oli niin mitä.

Iltapäivällä uudestaan vyöhyketerapiaan ja jännityksellä odotan toistaako tämäkin ilta itseeään ja millä oirekokoonpanolla tällä kertaa.

Pitäkää peukut ojossa ;)

Rv 39+2